Argentiinalaisessa tangossa nainen on Nainen ja mies on Mies; heillä molemmilla on omat askeleet, rytmi ja tyyli.
Silti he yhdessä muodostavat kiehtovan, vivahteikkaan, toisiaan täydentävän tanssin.
Miehen viedessä, tottakai.
Argentiinalainen tango sopii kaiken ikäisille, kokoisille, pariskunnille ja sinkuille.
Sitä voit tanssia niin suomalaisella tanssilavalla kuin myös Buenos Airesin tanssisalongissa
ja ehkäpä Pariisin romanttisessa pikku kuppilassa..

Argentiinalainen tango

Tango syntyi Argentiinassa Etelä-Amerikassa Rio de Plata -joen suistossa 1880-1920.

Buenos Airesin ja Montevideon kaupungeissa 1800-luvulla syntynyt tango saapui Eurooppaan 1900-luvun alussa, ensimmäiseksi Pariisiin. Siitä tuli pian suosittu salonki- ja näytöstanssi useiden eteläamerikkalaisten muusikoiden ja tanssijoiden esiintyessä Euroopan suurkaupungeissa 1910- ja 1920-luvuilla.
Tango syntyi kotimaataan ikävöivien siirtolaisten ja merimiesten keskuudessa. Tuolloin Buenos Airesiin tuli miljoonittain siirtolaisia, useimmiten yksinäisiä nuoria miehiä. Buenos Aires oli myös vilkas satamakaupunki ja merimiehiä liikkui siellä paljon. Miehiä oli siis kaupungissa huomattavasti enemmän kuin naisia.
Tangoa osaava mies oli suosittu naisten keskuudessa. Miehet harjoittelivatkin keskenään ja kehittelivät mitä mielikuvituksellisempia kuviointeja ja jalkakikkoja, jotta saisivat sitten parhaan naisen itselleen.

Myöhemmin tango kehittyi koko perheen ja suvun yhteiseksi harrastukseksi ja sitä tanssittiin talojen takapihoilla. Lapset oppivat tangon askeleet muun kasvatuksen ohessa. Vähitellen tango siirtyi myös hienostoväen suosimaksi muotitanssiksi. Tangosta tuli ns. salonkikelpoinen tanssi ja se alkoi levitä Argentiinasta muuallekin maailmaan.

Tangon rytmit ovat sekoitus erilaisia musiikki- ja tanssityyppejä, siinä on mukana vaikutteita esim. vanhoista afrikkalaisista ja kuubalaista rytmeistä.

Tango on sekä musiikkina että tanssina tunteiden tulkintaa. Se ilmentää surua, iloa, rakkautta, vihaa ja yksinäisyyttä. Intohimo, mustasukkaisuus, riita ja sovinnonteko kuuluvat kaikki tangon maailmaan. Alkuperäiset argentiinalaiset tangot kertovat usein hyvinkin arkisella kielellä arkisista elämän asioista.

Suomeen tango tuli ensimmäisen kerran vuonna 1913. Silloin nähtiin eräässä helsinkiläisessä ravintolassa tangoesitys. Varsinaisesti suomalainen tango kehittyi kuitenkin vasta sotien aikana ja 1950 – ja 1960-luvuilla. Suuria suomalaisia tangosäveltäjiä olivat Arvo Koskimaa,Toivo Kärki ja Unto Mononen. Argentiinassa mies nimeltä Carlos Gardel saavutti vankan aseman kansan sydämissä sekä tangolaulajana- että säveltäjänä ja elokuvanäyttelijänä. Hän kuoli lento-onnettomuudessa kesken hienon uransa. Suomessa Olavi Virta on saavuttanut vastaavanlaisen aseman. Häntä pidetään yhä parhaana suomalaisena tangolaulajana.

Suomalainen tango on saanut vaikutteita saksalaisesta marssimusiikista ja venäläisistä romansseista. Romaanikulttuurin vaikutus suomalaisen tangon kehitykseen on myös huomattava.

Tango on sekä kansallista että kansainvälistä. Se on jokaisen yksityisen ihmisen syvimpiin tunteisiin ulottuvaa, mutta samalla sillä on ollut myös tärkeä terapeuttinen merkitys koko kansakunnalle (niin Argentiinassa kuin Suomessakin) sen taistellessa vaikeiden aikojen ylitsepääsemiseksi.

Nykyisin Tango on kansainvälinen, muodikas tanssi, jota harrastetaan joka puolella maailmaa. Tangofestivaalit, joita järjestetään eri maissa, vetävät väkeä kaukaa eri puolilta maailmaa. Tangoharrastus yhdistää ihmisiä, se on yhteinen kieli. Tangotanssipaikkoja löytyy suuremmista kaupungeista liikkuipa missä hyvänsä. Siellä on mukava tutustua paikkakuntalaisiin ja saada uusia ystäviä. Suomi tunnetaan maailmalla toisena tangomaana maailmassa. Suomalaisten tulisi antaa enemmän arvoa omalle tangokulttuurilleen ja vaalia sekä suomalaista, että sen alkujuurena olevaa argentiinalaisen tangon tanssitaitoa.